Viikonloppu meni kokolailla pilalle. Vanha vaivani eli kuviteltu kihti palasi lähes parin vuoden tauon jälkeen.
Kuviteltu kihti nimitys vaivalleni tuli , kun eräällä ystävälläni kihti vaivaa ajoittain kuin rangaistuksena hauskasta elämästä. Häntä katselemalla ja kuuntelemalla olen oppinut nämä hänen kihtinsä oireet ulkoa, ja loppukesästä 2001 olin havaitsin itselläni mielestäni juuri nämä samat oireet.
Oikean jalan varpaani oli niin kipeä, että se ei kestänyt juuri minkäänlaista kosketusta.
Menin lääkäriin ja ilmoitin lääkärille, että minulla on kihti ja tarvitsen heti lääkettä siihen. Lääkäri kysyi minulta: “Onkos tullut ryypiskeltyä kesällä tavallista reippaammin?”, ja vastasin totuudenmukaisesti, että “kyllä on”. Hieman hymähdellen lääkäri tutki varvastani ja totesi, että “kyllähän tämä kipujen ja turvotuksen puolesta kihdiltä vaikuttaa, mutta eipä se taida kuitenkaan kihti olla”. Hän määräsi minut kokeisiin, jossa tutkittiin asiaa tarkemmin.
Verikokeiden tulosten tultua menin uudestaan lääkäriin, joka ilmoitti, että ei ole kihtiä. Kaikki muutkin veriarvotkin olivat täysin kunnossa. “Mikä se sitten on”, kysyin epäilevänä. “Onko tämä varvas joskus murtunut”, kysyi lääkäri puolestaan minulta. “Onhan se, mutta siitä on yli kymmenen vuotta aikaa”, vastasin.
“Taitaa olla aika selvä juttu”, totesi lääkäri. Hän selosti minulle seuraavaa: “Se on ilmeisesti rustottunut sillain, että siellä hermo on jotenkin painuksissa ja koko homma johtuu siitä. Lämpötilan vaihtelut, rasitus, kolaus tai näiden edellisten sopiva yhdistelmä voivat saada aikaan tämän. Sille ei ole varsinaista hoitokeinoa, mutta jos se ei haittaa useammin kuin kerran vuodessa, niin unohda koko juttu ja ota särkylääkettä kun se alkaa vaivaamaan”.
Menin perjantaina nukkumaan melko aikaisin, koska olin ollut torstaina humputtelemassa Fallsin terassin avajaisissa (ja paljon muuallakin) ja tunsin itseni väsyneeksi. Varvas oli tuolloin täysin kunnossa. Kun lauantaiaamuna heräsin, huomasin että varvas on niin kipeä, että normaali käveleminen on mahdotonta.
Iltaa kohden kipu vain paheni, ja kun yritin illalla mennä nukkumaan, oli särky niin kovaa, että nukkumisesta ei tullut mitään. Vaikka en syö normaalisti särkylääkkeitä, nappailin yön aikana lähes puoli pakettia Disperiiniä, joka ei sekään tuntunut helpottavan tippaakaan.
Sunnuntaina pakottauduin ulkoilemaan ja kävimme vahaamassa Mikon veneen. Kun takaisin tultuani tuskasta irvistellen otin kenkää jalastani , tunsin, että jotain tapahtui jalassa. Varpassani tuntui kuin pieni sähköisku, ja sen jälkeen se alkoi tuntumaan puutuneelta. Kipu lähti jalasta alle puolessa tunnissa kuin itsellään, ja on nyt lähes entisellään.
Miksi ei tälläisestä ole mitään mainintaa Kodin Lääkärikirjassa?
