Kari T

Postiluukustani oli eilen pudotettu lappu, jossa ilmoitettiin, että taloyhtiön huoltomies haluaa tulla asuntooni tutkimaan mahdollista syytä yläkerran naapurillani ilmeneeseen meluhaittaan. Olin tästä ymmälläni, sillä asunnostani ei pitäisi olla kuulunut minkäänlaista meteliä aikoihin. Selitin tämän myös huoltomiehelle, ja kysyin minkä tyyppistä meteliä yläkerran naapurini kuulee. Huoltomies selitti se olevan tasaista jumputusta, ja se on kuulemma jatkuvaa. Hän kysyi olenko asentanut jotain uusia laitteita asuntooni, joka voisi mahdollisesti äänen aiheuttaa. Kerroin asentaneeni makuuhuoneen kattoon potkurin jo keväällä, ja se on ollut päällä oikeastaan koko kesän. Ainakin omassa asunnossani se on täysin äänetön, ainoastaan juuri ja juuri korvin kuultava liikkuvan ilman humina on havaittavissa kun tarkkaan kuuntelee. Olin ymmälläni ja pyysin huoltomiestä poikkeamaan asunnossani ja toteamaan, että tämä “meluhaitta” tulee varmasti jostain muualta.
Huoltomies poikkesi asunnossani ja totesi tuulettimen äänettömäksi. Hän pyysi sammuttamaan sen ja meni kuuntelemaan yläkertaan kuuluuko sinne nyt ääntä. Hetken kuluttua hän palasi takasin ja ilmoitti, että nyt voin laittaa tuulettimen jälleen pyörimään, kun hän käy kuuntelemassa uudestaan. Hän lupasi tulla ilmoittamaan mikäli jotain kuuluu.
Huoltomiestä ei kuulunut takaisin, joten soitin hänelle uteliaisuuttani ja kysyin asiasta. Hän kertoi, että mitään ei kuulunut.
Toisin oli viime yönä. Olin juuri nukahtanut kun normaaliin iltayöhön kuuluvat hälytysajoneuvojen äänet herättivän minut unestani. Olen jo niin tottunut näihin ääniin, että ne eivät edes häiritse untani normaalisti, mutta nyt äänet eivät häipyneet kaukaisuuteen vaan jäivät paikalleen ikkunani alle. Hälytyssireenit huusivat ja siniset vilkkuvalot värjäsivät makuuhuoneeni katon, ja nousin sängystä tutkimaan mitä on tekeillä. Ulkoa kuului huuto : “Avatkaa ovi, avatkaa ovi”. Puin päälleni ja menin avaamaan ulko-ovea palomiehille. Rapussa törmäsin sekavassa olotilassa olevaan tyttöön ja ja muutamaan naapuriini, jotka olivat myös heränneet metakkaan. Kysyin viranomaisilta mitä hemmettiä tapahtuu. “Tuolla vitosessa on tietyn tyyppinen sairauskohtaus”, kertoi ambulanssikuski minulle. Jaahas, totesin ja tulin takaisin sisälle asuntooni. Katselin ikkunasta kun hetken kuluttua paareilla kannettiin tyyppiä, joka ei todellakaan ollut tällä planeetalla. Tippaletku käsivarressa tyyppi istui paareilla, ja yritti silti sekavasti rimpuilla pakoon kuitenkaan kykenemättä nostamaan edes käsiään. Tyyppi pakattiin ambulanssiin, jonka kuljettaja kirosi kun tyyppi oli kussut paareille. Viereisen ambulanssin kuljettaja naureskeli vahingoniloisesti sotkeutuneille paareille, mutta kirosi itse kun kuuli että paarit olivat heidän autostaan. Hetken kuluttua rapusta talutettiin tinen tokkurainen tyyppi myöskin tippaletku käsivarressa ja vietiin ambulanssiin. Rapussa näkemäni sekainen tyttö pääsi omin jaloin horjumaan ambulanssiin, josta halusi kuitenkin takaisin sisälle hakemaan lisää vaatetta koska hänellä oli kylmä. Tyttö palasi rappuu ja sulki rapun oven.
Ajattelin tilanteen olevan ohi, lopetin kerrostalokyttäämisen tähän ja menin takaisin nukkumaan, kun ulkoa alkoi taas kuulua “Avatkaa ovi, avatkaa ovi!”
-Mitä nyt taas, huusin ambulanssikuskille parvekkeelta.
-Anteeksi, mutta kun yksi potilas karkasi takaisin rappuun ja pitäisi päästä hakemaan se vielä mukaan, selitti ambulanssikuski hieman hämillään. Kävin avaamassa ulko-oven ja mies lupasi, että hakee tytön kyytiin ja häiriö loppuu tähän.
Harmi, että kerrostalokyttääjät.net -sivustoa ei enää löytynyt, sillä harvoin yhden päivän osalle sattuu näin paljon raportoitavaa. Tässä taloyhtiössä tapahtuu onneksi muillekin kuin itselleni.