Kari T

Digikko kirjoittaa Digitodaynkin noteeramasta äskettäin julkaistusta PEW Internet- tutkimuksesta, jossa tutkittiin bloggajien motiiveja. Olen joskus, useinkin, miettinyt omia motiivejani. Miksi minä bloggaan? Vastaus on: En todellakaan tiedä.
Yhtä hyvin minä voisin kysyä itseltäni: Miksi minä en bloggaisi? Toisaalta en osaa vastata siihenkään.
Muistan kun joskus pikkupoikana pudotin naapurissamme olevan rakennustyömaan työmiesten kengät tontilla sijaitsevaan kaivoon. Jäin tästä kolttosesta tietysti kiinni ja minulta tivattiin miksi olin näin tehnyt. En osannut sanoa siihen syytä. Tiesin, että niin ei saisi tehdä, tiesin, että siitä aiheutuisi harmia työmiehille, kaivon omistajalle ja minulle (mikäli jäisin kiinni kolttosesta), ja tiesin, että tästä kolttosesta ei minulle olisi mitään hyötyä. En siis osannut sanoa mitään syytä miksi näin tein. Mutta sinne ne kengät vain putosivat. Ehkä ajatus kenkiään etsivistä rakennusmiehistä huvitti minua, en tiedä.
Jotenkin minulla on samanlainen tunne nyt, kun minulta kysytään tai mietin itse miksi bloggaan. En osaa todellakaan sanoa siihen mitään sen ihmeellisempää syytä. Jos joku haluaa tutkia tieteen valossa bloggaajien motiiveja, ei minulla ole tällaisille tutkimuksille varmaankaan mitään annettavaa. Joskus on bloggaaminen ja asioiden julkiseksitekeminen antanut vipuvoimaa omille itsekkäille pyrkimyksilleni, mutta tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Minulla ei todellakaan ole tähän hommaan mitään järjellistä syytä tai motiivia. Se, että jotkut lukevat näitä kirjoituksiani tuntuu joskus ihmeelliseltä. Mukavaahan se tietysti on, että joku näitä kirjoituksia viitsii lukeakin, kiitos vain kaikille lukijoille (kyllä, teitä on enemmän kuin yksi)! Blogiini voin toisaalta kirjoittaa mitä haluan, mutta mitään syytä en tämän kirjoittamiseen osaa sanoa. Minulla ei tietääkseni ole mitään määriteltävää motiivia tämän kirjoittamiseen. Ja jos olisi, niin mitäpä minun motiivini itseasiassa muille edes kuuluu, kun en kerran itsekään tiedä niistä.