Kari T

Überkuulin Sami kirjoittaa blogissaan mielenkiintoisen skenaarion Googlen huhutusta puhelimesta. Kirjoitus perustuu patenttihakemukseen, ja ainakin ajatuksena Samin kuvailema maailma tuntuu lähes mahdolliselta, mielenkiintoiselta ja hieman ärsyttävältä.
Jo nyt uloslähtiessäni on oloni hieman epävarma, jos huomaan unohtaneeni puhelimen kotiin. Jotenkin tuntuu, että jään paitsi jotain tärkeää tietoa, jos en ole välittömästi tavoitettavissa. Onhan puhelimessa vastaajakin, ja tekstiviestit säilyvät, mutta silti…
Vielä 80-luvulla lähes kaikki ihmiset pärjäsivät ilman jatkuvaa tavoitettavuutta. Tapaamisiin tultiin ajoissa, ja hommat hoituivat mainiosti. Lapsena minulle opetettiin, että puhelimella soittaessa ilmoitetaan, kuka soittaa, ja sen jälkeen kerrotaan asia lyhyesti ja ytimekkäästi. Puhelin oli työkalu ja viestintäväline, ei viihdekeskus. Samaa opetettiin armeijassa. Myönnän rikkoneeni annettuja ohjeita niin lapsuudessani kuin armeijassakin, sillä puhelin oli mainio apuväline mm. viihdyttävässä keppostelussa.
Kukaan ei aikaisemmin tarpeettomasti kysellyt soittaessaan, missä vastaaja puheluhetkellä liikkuu, eikä mielestäni aina tarvitsisi kysellä vieläkään. Aikaisemmin ei tarvinnut kysellä, että onko vastaajalla hetki aikaa puhua, jos henkilö langan toisessa päässä kuitenkin vastasi puhelimeen. Paitsi ehkä silloin, kun oli tarkoitus suorittaa jonkinlainen markkinoinnillinen toimenpide. Työpuhelut loppuivat silloin, kun työpaikalta lähdettiin pois, ja jos asia oli tärkeä, jätettiin viesti vastaajaan.
Välillä tällaista kaipaa vieläkin. Ihmisten yksityisyys tuntuu vähenevän tekniikan kehittyessä jatkuvasti. Usein soittajien pitää jopa tietää, missä vastaaja fyysisesti puheluhetkellä sijaitsee. Ehkä se on nykypäivän small talkia, joka on verrattavissa perinteisiin hyvää päivää, mitä kuuluu-keskusteluihin, joissa kysyjä ei välttämättä ole edes kiinnostunut siitä, mitä toiselle osapuolelle oikeasti kuuluu. Olen satunnaisesti vastannut tällaisiin puhelimessa kuulemiini missä meet-kysymyksiin vastakysymyksellä, että liittyykö sijaintini soittajan asiaan jotenkin oleellisesti, ja että mihin kysyjä tarvitsee sijaintitietojani. Yleensä kysyjä loukkaantuu tällaisista kysymyksistä. Joskus se on tarkoituskin. Joskus tällaiset asiat ovat henkilökohtaisia, eivätkä todellakaan kuulu muille. Toinen mahdollisuus on tietysti yksityiskohtaisesti kertoa soittajalle, että olen juuri nyt spermapankissa masturboimassa. Puhelimeni on avoinna ainoastaan siksi, että voin kuunnella asiasi. Se helpottaa juuri suorittamaani toimenpidettä. Myös tällöin saattaa soittaja loukkaantua. Kummallista.
Mutta jos Samin kirjoittama skenaario toteutuu edes osittain joskus tulevaisuudessa, olen lähes varma, että minäkin tahdon sellaisen guhelimen. Siinähän sitten mennään Googlen maksettujen mainosten ja muun informaation mukana.