Palasin eilen Kreikasta, jonne ystävämme Seppo (kuvassa ihailemassa auringonlaskua Poseidonin temppelillä Sounionissa) ja Anne olivat meidät kutsuneet purjehtimaan. Viime vuodesta poiketen olivat veneen omistajat päivittäneet veneen 36-jalkaisesta 39-jalkaiseksi, eli tilaa oli hiukan aikaisempia Kreikan reissuja enemmän. Merkittävin muutos aikaisempaan oli mielestäni kuitenkin pakastelokeron saaminen veneeseen.
Aikaisempien vuosien malliin aurinkoa ja lämpöä riitti ehkä liiaksikin, sillä suomalaisiin olosuhteisiin tottunut elimistöni tuntuu hiukan rasittuneelta viikon lämpökuurin jälkeen. Ehkä suurin rasittava tekijä oli jälleen unen puute, sillä lämpömittarin näyttäessä lähes 30 astetta myös aamuyön tunteina ei nukkuminen ilmastoimattomassa veneessä ole ainakaan minulle mitään herkkua. Päivällä asteita oli 40 varjossa, joten korkealle arvostamani päiväunet eivät myöskään tulleet kysymykseen.
Ollessamme Hydran saarella syttyi siellä pensaspalo, joka levisi sammutusyrityksistä huolimatta kohti saaren pääkaupunkia. Sammuttamista ei varmastikaan helpottanut se, että saarella ei olu juurikaan autoja joilla olisi voinut palokalustoa kuljettaa tehokkaasti, eikä paikalliset kuljetusvälineistä eli muuleista ollut juurikaan apua. Vettä paloon kuljettavat lentokoneet ja helikopterit vaikuttivat olevan ainoa käytössä oleva sammutuskalusto. Kummastelimme myös sitä, että erittäin kauniin kaupungin sataman päivittäiseen elämään ei noin kilometrin päässä riehuva tulipalo juurikaan näyttänyt vaikuttavan, vaikka muutamia ilmeisesti kotitalonsa menettäneitä ja sitä äänekkäästi surevia ihmisiä havaitsimmekin.
Ollessamme illalla syömässä katkesivat sähköt koko kaupungista. Kynttilöiden valossa ravintolan tarjoilija tiedusteli meiltä, voisimmeko maksaa laskumme käteisellä, sillä sähkökatkoksesta johtuen eivät luottokortit toimineet. Koska tulipalo oli juuri sähkökatkoksen aikana erityisen näyttävää katseltavaa ravintolan terassilta käsin, suostuimme maksamaan illallisemme käteisellä. Harvoin ravintolat tarjoavat yhtä näyttävää ohjelmaa.
Aamulla heräsin siihen, että ympärillämme satamassa tapahtui jotain. Tuulen suunta oli muuttunut, ja koko satama oli täynnä savua ja taivaalta satavaa tuhkaa. Päätimme irroittaa köydet välittömästi ja jatkaa matkaa eteenpäin.
P.S. Meillä ei ollut mitään osuutta palon syttymiseen, vaikka ihmettelimmekin, miksi Annella oli aamulla 8 sytkäriä käsilaukussaan…
