Kari T

Eilen Youtubeen ilmestynyt videopätkä Nokian kosketusnäytöllä varustetusta puhelimesta on saanut aikaan vilkasta keskustelua mm. Engadget.com:issa. Osa puolustaa Nokiaa ja osa soimaa lähinnä kopioinnista ja omien innovaatioiden puutteesta. Nokialaisia ei nämä puheet huoleta: “If there is something good in the world then we copy with pride“, sanoo Nokian multimediayksikön johtaja Anssi Vanjoki.
Olen samaa mieltä asiasta. Pyörää on turha yrittää keksiä uudestaan. Senkin ajan voi käyttää jonkun uuden keksimiseen. Suurinta meteliä asiasta näyttävät pitävän Apple-fanaatikot, jotka suhtautuvat Applen iPhoneen lähes fanaatisesti. Ja koska Nokian tuleva malli (?) näyttää hieman samanlaiselta, on Nokia nyt sitten huono ja paha Applea kopioiva matkapuhelinperkele.
Vaikka itsekin pidän Applen valmistamista laitteista lähinnä niiden miellyttävän käytön takia, olen usein ihmetellyt sitä, miten Apple saa aikaan tällaisen hurmosliikkeen. Ei iPhonekaan ole mikään loistopakkaus, kun sen ominaisuuksia tarkastelee objektiivisesti ja terveellä kritiikillä. Monet sen ominaisuudet on ollut olemassa jo aikaisemminkin, eivätkä ne ole mitään uusia keksintöjä. Siinä puutuu paljon sellaisia ominaisuuksia, joita on ollut pitkään niin Nokian kuin monen muunkin matkapuhelinvalmistajan puhelimissa. Jostain syystä en muista juurikaan nähneeni moitteita siitä, että Apple olisi kopioinut jotain iPhoneensa. Apple tekee ehkä maailman parhaimpiin kuuluvia ja seksikkäältä näyttäviä käyttöliittymiä, ja luultavasti juuri se on ollut se juttu millä iPhonen saama valtava hype on rakennettu. Sillä ja loistavalla markkinoinnilla.
Tunnen useita Nokialla työskenteleviä henkilöitä henkilöitä monien vuosien takaa. 90-luvun alussa kun Nokia esitteli mm. loistavan 2110-mallinsa, oli näillä tyypeillä vilpitön innostus omiin tuotteisiinsa. Silmistä loisti tekemisen ja aikaansaamisen ilo kun he suu vaahdossa esittelivät minulle uusia, vielä markkinoille tulemattomia tuotteita, ja ilmassa leijui aito innostus. He tekivät pitkiä päiviä, eivätkä silti kärsineet vatsahaavasta. Työn tekeminen oli kivaa ja oman työn tuloksista oltiin ylpeitä.
Useimmat tuntemani tämän päivän nokialaiset eroavat tästä porukasta selvästi. Omien tuotteiden keskeneräisyyttä ja puutteita harmitellaan, ja tyyppejä tuntuu kiinnostavan täysin erilaiset asiat kuin aikaisemmin. Eri yksiköissä työskentelevät väittelevät yksiköidensä paremmuudesta ja palkoista, ja kiroilevat sitä, että työpaikat siirtyvät Intiaan tai jonnekin muualle missä kustannukset ovat halvemmat. Palkka työstä tuntuu usein olevan vain korvaus menetetystä vapaa-ajasta, ja omien hommien hoitaminen mahdollisimman helposti tuntuu olevan tärkeyslistalla ykkösenä. Reipas tekemisen ilo ja halu muuttaa maailmaa tuntuu hävinneen. Jos ilmapiiri on tällainen, on turha odottaa mitään kivaa ja oikeasti innovatiivistä. Väkisin vääntäminen näkyy ja se näkyy myös tuotteissa. Tai siltä ainakin ulkopuolisesta välillä tuntuu. Monikohan Nokian nykyisistä duunareista uskoo kehittelemiinsä tuotteisiin niin paljon, että olisivat valmiita myymään autonsa ja asuntonsa ja ostamaan kaikilla irti saamillaan rahoillaan Nokian osakkeita? En tiedä, mutta tiedän sen, että 90-luvun alussa tällaisia tyyppeja vielä löytyi. Nämä tuntemani henkilöt ovat muuten varsin varakkaita tällä hetkellä. Ja työskentelevät edelleen Nokian palveluksessa.
Minusta on täysin hyväksyttävää toimia kuten Vanjoki sanoo, eli kopioida hyviä juttuja muualta. Se on hyvää bisnestä. Mutta myös omat innovaatiot ovat tärkeitä. Jos Nokialta loppuu kyky tehdä aidosti innovatiivisia ja haluttavia tuotteita, on tulevaisuus todennäköisesti synkkä. Pelkkä kopiointi ei riitä. Kopioituja juttuja pitää tehdä vielä paremmaksi. Jos se Nokialta onnistuu, niin silloin ollaan oikealla tiellä.