Perjantaina päättyi Tampereen markkinointiviestinnän viikko. Aamulehti tarjosi tamperelaiselle mainostoimistoväelle perinteisen leffaillan, jonka jälkeen biletettiin Sahassa.
Mielestäni oli erittäin onnistunut muutes edellisiin vuosiin siirtää bileet perjantaille. Aikaisempina vuosina on ollut selvästi havaittavissa, että bileisiin tullaan kääntymään ja häivytään kotiin, koska aamulla pitää jaksaa herätä tehokkaana töihin. Tänä vuonna tällaista ongelmaa ei ollut, ja mainosväki jaksoi rillutella huomattavasti pidempään ja antaumuksellisemmin. On pakko myöntää, että eilinen päivä meni lähes kokonaisuudessaan lepäilyn merkeissä. Hauskaa oli, kiitoksia vaan isännille ja emännille. Minulla ei ole arpia otsassa ja silmälasitkin löytyivät aamulla pienen etsimisen jälkeen ehjinä yöpöydän alta. Kuulemani mukaan kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.

Satakieli sekä muut pikkulinnut ovat laulaneet myös minun ikkunalaudalla perjantain (ja lauantain) tapahtumista.
On se hienoa kerrankin naureskella krapulavapaasti muiden toilailuille: kiikarit ovat hukkuneet, otsat ruvella, murtuneet kädet kipsattu sekä oltu …hmmm… erikoisissa ihmiskontakteissa.