Kari T

Huomasin 11.11.2007 asuintaloni edessä polkupyörän, jota minulla oli hyvä syy epäillä minulta anastetuksi toukokuussa 2007. Polkupyörä oli lukittuna jalkakäytävällä. Koska tiedän, että vaikka tunnistaisinkin sen omakseni, ei minulla ole valtuuksia ottaa sitä haltuuni, soitin asiasta poliisille. Noin 10 minuutin kuluttua tuli poliisipartio paikalle. Poliisit kirjasivat yhteystietoni, ja kysyivät olenko varma siitä, että polkupyörä on juuri minulta varastettu. Kerroin heille, että on epätodennäköistä, että löytäisin enää puoli vuotta sitten varastetun ja vakuutusyhtiön jo korvaaman polkupyörän dokumentteja (rungonnumeroa tms.) helposti kotoani. Kerroin heille, että kyseisen mallinen polkupyörä on erittäin harvinainen ja kyseisessä polkupyörässä on juuri sellaisia alkuperäisestä poikkeavia osia mitä omaani olen vaihtanut, ja siksi minulla on syytä olettaa kyseessä olevan sama polkupyörä. Kyseisiä osia on myös erittäin vaikea löytää normaaleista polkupyöräliikkeistä ja ne ovat ostettu ulkomailta.
Poliisipartio ei tiennyt mitä asialle olisi pitänyt tehdä, joten he soittivat ilmeisesti esimiehelleen. Ylikonstaapeli Ahola pyysi minua puhelimeen, ja ilmoitti minulle, että mikäli olen varma siitä, että polkupyörä on minun, pitää minun ottaa polkupyörä haltuuni ja toimittaa se maanantaina vakuutusyhtiöön. Ilmoitin hänelle, että en aio näin tehdä, koska olen saanut siitä vakuutusyhtiöltä korvauksen ja minua ei kiinnosta mikään muu kuin se, että varas otetaan kiinni tai se, että häneltä otetaan pois rikoksella saatu polkupyörä. Polkupyörän haltuun ottaminen asian tutkimiseksi on mielestäni poliisin tehtävä, jonka myös ilmoitin poliisille. Minulla ei ole myöskään mahdollista säilyttää kyseistä polkupyörää varastossani tilanpuutteen vuoksi.
Ilmoitin hänelle, että en tule ottamaan polkupyörää haltuuni, koska en voi täysin varmasti osoittaa sitä omakseni. En ole varma löydänkö kyseisen polkupyörän dokumentteja kotoani. Kerroin myös hänelle, että olen toimittanut rikosilmoituksen ohessa toukokuussa samat yksilöintitiedot poliisille mitä ilmoitin poliisipartiolle. Toimitin poliisille myös valokuvan polkupyörästä sähköisessä muodossa rikosilmoituksen yhteydessä. Hän ilmoitti, että näitä tietoja ei ole kirjattu rikosilmoitukseen. Kun kysyin miksi ei ole kirjattu, en saanut siihen mitään vastausta. Hän ilmoitti, että ei vain ole. Tämän jälkeen ylikonstaapeli Ahola ilmoitti minulle, että polkupyörän toimittaminen vakuutusyhtiölle on minun velvollisuuteni, ja uhkasi tehdä minusta ilmoituksen vakuutuspetoksesta, ellen toimisi hänen antamiensa ohjeiden mukaan. Totesin hänelle keskustelumme olevan turhaa ja lopetin keskustelun hänen kanssaan.
Totesin poliisipartiolle, että asia ei ilmeisesti etene mihinkään suuntaan, ja heillä on yhteystietoni jos jotain lisätietoja minulta tarvitaan. Ehdotin heille, että he ottaisivat polkupyörän haltuunsa tutkinnan ajaksi. Jos kyseessä on jonkun muun kuin minun polkupyörä, voidaan polkupyörä luovuttaa omistajalle mikäli tällä on tarvittavat dokumentit siitä. Tämän jälkeen poistuin viereisessä talossa olevaan asuntooni.
Menin kotiini katselemaan ikkunasta kun poliisipartio mietti hetken polkupyörän vieressä, ja poistui paikalta. Polkupyörä jäi edelleen kadulle.
Tapahtuman lopputulos oli siis se, että poliisi ei tehnyt mitään asialle ja polkupyörä on edelleen rikollisen hallussa.
Tampereen poliisipäällikkö Aapo Nuotio kirjoittaa poliisin www-sivuilla mm. seuraavaa: Poliisilaitos on monipuolisia palveluja tuottava organisaatio, joka toimii lähellä kansalaisia. Tavoitteenamme on toimia niin, että kansalaisten luottamus poliisiin pysyy edelleen korkealla tasolla.

Tähän tavoitteeseen on kokemani perusteella vielä pitkä matka.
Lähetin tapauksesta palautetta poliisille. Ylikomisario Juha Myllymäki vastasi siihen mm. seuraavasti:
Saamieni selvitysten perusteella on asiaanne mielestäni pyritty hoitamaan
asiallisesti. On valitettavaa, jos olette kokeneet keskustelut sävyltään
loukkaaviksi.
Kun jätin keväällä rikosilmoituksen polkupyörästä, sanoi ilmoitusta käsittelevä poliisi olevan todennäköistä, että en enää saa polkupyörääni takaisin. Nyt tiedän miksi.