Palasin eilen viikon purjehduslomalta Turkista. Loma oli hauska ja onnistunut, mutta kuten aina aikaisemminkin, palasin kotiin erittäin väsyneenä. Viikon aikana jäävät yöunet vajaiksi siksi, että hauskassa porukassa illat tupaavat venähtämään aina melkoisen myöhäisiksi, ja aamulla on veneessä vaikea nukkua kuumuuden takia.
Purjehduskokemuksena Turkki oli erittäin positiivinen yllätys. Olemme purjehtineet viimeisen 5 vuoden aikana samoilla vesillä, mutta Kreikan puolella. Turkki oli Kreikkaa parempi lähes kaikessa. Palvelun taso oli loistavaa Kreikkaan verrattuna. Vaikka Turkissakin ovat hinnat nousseet viime vuosien aikana, oli hintataso silti aivan eri tasolla Kreikkaan verrattuna. Veneen kotisatamassa Göcekissa veneen huolto toimii, ja viimeisen aamun äärimmäisen stressaava veneen siivous hoidetaan paikallisen henkilökunnan puolesta kohtuullista korvausta vastaan.
Vasemman polveni jo kuukausia vaivannut kipu häiritsi matkaani hiukan, mutta ei kuitenkaan tehnyt matkaa mahdottomaksi. Purjehdusporukassamme oli mukana brittiläistynyt vanha kaverini Mano, joka on kiertänyt kahdesti Volvo Ocean Racen medical teamin jäsenenä huolehtien kilpailijoiden terveydenhuollosta. Hän tutki polveni ulkoisesti, ja lyhyehkön tutkimisen jälkeen totesi, että se pitää leikata. Tätä epäilin itsekin jo pari kuukautta sitten, mutta nyt polveen on tehty vain kolme punktiota, ruiskutettu kortisonia ja minulle on määrätty useampi kuuri vatsaa rasittavia voimakkaita tulehduskipulääkkeitä.
Hyvänä puolena asiassa on, että omalääkärini lähetti kaupungille kiirehtimispyynnön jatkotoimenpiteistä varten, mutta hänkään ei uskaltanut luvata mitään. Hän tosin sanoi, että monet samantyyppisistä potilaista valitsevat yksityisen lääkärin ja saavat vaivansa hoidettua nopeastikin. Asia on kieltämättä käynyt mielessä, mutta olen sitä mieltä, että olen maksanut veroja siksi, että kunnallinen terveydenhuolto toimii niin kuin sen pitäisi toimia, ja nyt haluan maksetuille rahoilleni jotain vastiketta.
Se tilityksestä.
Loma oli väsyttävyydestä huolimatta kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, siitä kiitos luotettavalle kipparillemme Sepolle, porukan ammattimuusikoille Annelle ja Sofialle, terveydenhuollon ja nuotiokitaran erikoismiehelle Manolle, yllättäen veneeseen hypänneelle turkkilaisvahvistus G:lle , Tommille ja itselleni. Lähtisin mielelläni uudestaankin kunhan olen palautunut väsymyksestä. Aikaisempien kokemuksieni perusteella siihen menee 3-4 päivää.
Ainoat asiat mitä en halua nähdä koskaan uudestaan on Fethiyestä hieman etelään sijaitsevan luonnonpoukaman rannalla oleva ravintola ja sen äärimmäisen huonosti viulua soittava, agressiivinen ja epärehellinen huijariomistaja. Välttäkää tätä paikkaa!
