Ystäväni Jussi ketoi minulle, että hän on lähdössä viettämään juhannusta jonnekin Vilppulan suunnalle, ja on lähdössä matkaan yksin. Tarjouduin Jussille purjehdusseuraksi ja yllytin vielä Tominkin mukaan kokeilemaan purjehdusta, sillä Tomi ei ole aikaisemmin kokeillutkaan purjehtimista.
Lähdimme matkaan auringon paistaessa Naistenlahden satamasta alkuillasta, ja tarkoituksenamme oli purjehtia vene Muroleen kanavalle, josta ihmissuhde tulisi hakemaan minut ja Tomin Tampereelle. Jussi jatkaisi matkaansa siitä yksin ylävesiin.
Matka sujui erittäin lepoisissa merkeissä ja vaikka alkumatkan tarkenikin shortseissa piti vaatteita lisätä melko pian. Aurinko paistoi kuitenkin koko matkan ja leppoisa länsituuli teki purjehtimisen helpoksi. Koko matka meni samalla halssilla lukuunottamatta paria jiippiä aivan loppumatkasta kun tuuli kääntyi täysin myötäiseksi. Pääsimme Muroleeseen auringonlaskun aikoihin, ajoimme kanavasta läpi ja rantauduimme. Perillä paistoimme hieman makkaraa ja maistoimme hieman nestemäisiä eväitäkin, mutta lähinnä homeopaattisia määriä. Taisi niitä nestemäisiä mennä tilkkanen jo matkankin aikana, mutta varsin kohtuullisesti kuitenkin.
Seuraavan päivänä ihmissuhde tulikin sitten hakemaan veneensiirtäjiä autolla Tampereelle. Minä lähdin kotiin, mutta purjehduksesta tms. innostunut Tomi päätti jatkaa matkaansa Jussin kanssa kohti pohjoista. Niin se purjehdus vie miehen mennessään…
Saavuttuani kotiin satoi vettä, ja vaikka olin suunnitellut vierailevani mahdollisesti useallakin kesämökillä, päätin jäädä ihmissuhteen kanssa kotiin. Nyt kun kuuntelen sateen ropinaa ulkona, en voi olla kuin tyytyväinen päätöksestä. Minua on aina ahdistanut kaikenlainen kalenteriin sidottu juhliminen, ja jos maalla on hauskempaa juhlia auringonpaisteessa kuin sateessa, niin mielummin juhlin silloin. On se juhannus kaupungissakin, ja täällä ei ole hyttysiä.
