Nyt on kaksi päivää tupakatonta elämää takana ja kolmas päivä alkaa. Homma sujuu hyvin toistaiseksi. Kokeilin eilen kuinka tämä luontokappale reagoi pieniin ärsykkeisiin, ja avasin viinipullon itselleni kiusaksi. Viini oli hyvää (tai ainakin kelvollista), ja kuten oli odotettuakin, elimistöni kaipasi rentouttavaa tupakkaa viinin kyytipojaksi. Tupakka jäi polttamatta.
Tein päätöksen joka poikkeaa melkoisesti edellisestä tupakoinninlopettamisyrityksestäni. Se tapahtui vuonna 2004. Silloin pyrin tarkoituksella välttämään tilanteita, joissa tupakan himo kasvaa ja retkahtamiskynnys alenee. Tällaisiä tilanteita ovat tyypillisesti juhlatilaisuudet ja muut kissanristiäiset, joihin liittyy usein alkoholin nauttiminen.
Tällä kerralla taktiikkani on täysin toinen. Nyt olen lopettanut tupakoinnin, ja se ei todellakaan voi heikentää elämänlaatuani tai vähentää miellyttäviä hetkiä elämässäni. Siksi tarkoituksenani on heti alusta asti hankkiutua tällaisiin tilanteisiin, ja olla tupakoimatta näissä tilanteissa. Toistaiseksi olen onnistunut hienosti ja olen tuntenut suurta mielihyvää siitä, että huolimatta tupakanhimosta en ole langennut polttamaan. Tämä mielihyvä on suurempi kuin se mielipaha, että olen himoitsemani tupakka-annos on jäänyt tulematta, eli kokonaisfiilis on plussan puolella. Se on varmaan hyvä merkki.
No, homma jatkuu…
